?

Log in

sinituulevi
Recent Entries 
28th-May-2009 06:11 pm - yleisön pyynnöstä

Päätin sitten tästä lähtien yrittää kirjoittaa useammin tänne, kirjoitusten välissä meni kepeet 13 viikkoa tai niin ainakin LJ laskuri valehtelee. Nyt jännittää, huomiset valmistujaisjuhlat; ketä tulee paikalle, onko tarpeeksi ruokaa ja juomaa, viihtyvätkö ihmiset ja muistavatko ihmiset minua lahjoilla... Ja ehkä suurin asia joka jänniittää: Villen esittely sukulaisille. Ärsyttävää miksi tuo ääliö jonka tapasin viiime syksynä baarissa on nykyään ihana. En toki kiellä sitä että et niitä "VihaanSua"-hetkiä olisi. Muistissa ainakin on ne ihanat hetket sen apinan kanssa :D
Jopa H valmistuu, asia jota ei voinut heti ensi alkuun uskoa. Hän on vieläkin pöljän poikaystävänsä (LUE: JA MUNHAN POIKAYSTÄVÄSSÄ EI OLE MTN VIKAA) kanssa. No mikäs siinä jos on onnellinen.
Huomasin että oppisin paljon eri asioista viikonlopun aikana, mm. ei kannata muuttaa yhteen poika/tyttöystävän kanssa alle kahden vuoden seurustelua, ajatelella ennen kuin toimia ja KÄYTTÄYTYÄ tilanteessa kuin tilanteessa.

Ylihuomenna lisää fiksuja pohdintoja ;D
18th-Jan-2009 06:03 pm - Työharjoittelu
Työharjoittelu. Se menee tällä hetkellä päin peppua. Johtuuko se omasta aseentesta vai vuorotoverista?  Uskoisin että molemmista. Kuka jaksaa vuorosta toiseen vuorotoveria joka pompottaa jatkuvasti ja tulee samantien selän taakse kyselemään:  "mitä sä oikeen teet?". Siinä säihkähtää. Ei se mitään jos sitä olisi alussa vain ollut ja silloin tällöin, mutta se on jatkuvasti. Ja yleinsäkin se jatkuva kyyläys: "oleks sä tehny ton aikasemmin?", "en oo", "no ei sit mitään, mä teen sen". Voisi edes opettaa miten se menee. Muutenkin olo on etten osaa tehdä omaa työtäni tai yleinsäkään hoitaa niitä, kamalan epävarma itsestäni. Kannustavat työkaverit lisäävät sitä.
Päättötyön aihekkin selvisi eilen: RASKAIDEN ÖLJYJEN TUTKIMINEN KORRELAATIO KERTOIMIEN AVULLA. Ei hajua mitä teen siinä. Ehkä se selviä.
Ehkä on hieman ollut myös stressiä joka puolelta. Viime yönä nukuin pitkästä aikaan n.11 tuntia. Enkä herännyt, kuin kerran ja se oli 9 aikaa aamulla. Viimisen kuukauden yöt ovat menneet, maksimissaan 6 tunnin ajan nukkuessa ja sinä aikana olen herännyt vähintään 3 kertaa (tyyliin etten ole nukkunu kellon ohi).
Yksinkertaisesti en jaksa. Olen väsynyt. Kiukuttelen kaikille, ainoastaan siksi että olen väsynyt.
Odotan innolla torstain laivareissua: sammunko 12 vai pystynkö valvomaan aamu 6.
Nyt jatkamaan töitä ja kuuntelemaan valitusta......

Tuntuu että mieli menee ylösalaisin jatkuvasti, muuttuu sen verran kovaan tahtiin ettei itse pysy perässä yhtään sen paremmin kuin muut. Mua on häirinny muutaman viikon ajan jo sihde Villeen, lähinnä se että mitä siitä tulee ja koska sattuu. Herran päästyä armeijasta ollaan oltu kuin Atlanti, menty aallon harjalta syvälle aallon pohjalle (mahtaako riittää, kenties meren pohjaan asti). Tällä hetkellä ollaan kiipeemässä ylös, muutaman päivän päästä varmaan ollaan taas tiputtu. Eilinen päivä meni angstatessa, tänään kun mietin asiaa hävetti ja PALJON. Asia oli suh tkohta mitätön (tai tänään oli, ei eilen). Loppupeleissä asia taas saatin sovittua ja herra kokkasi tänään; kermaperunoita ja wienerleikettä, nams. Takana ajatuksissa käy jatkuvasti koska se loppuu. En tiedä miksi, aletaanko olla lähellä rajaa jolloin aikasemmat suhteet on menny pipariksi. KYLLÄ!!!

Seurustelu-urani:
1-3 kk maailman onnellisinta aikaa, ei näy mtn muuta kuin auringon paistetta
4-5 kk ei tän homman näin pitänyt mennä, toinen ärsyttää/loukkaa jne.
6 kk    tää ei toimi, et välttämättä ole se oikea

Viimeiset kolme suhdettani on mennyt samalla kaavalle. Olisiko se nyt erillaista? Toivottavasta.
Taas tuli höpötettyä Villestä. MUR!

Eilen näin ystäväni Aleksin, vanhan hyvän kaverin jonka kanssa ollaan oltu samalla luokalla 1-9 + ripari + vanhojen tanssit + PALJON MUUTA. Ei ole vähään aikaan kerinnyt näkemään, nyt oli ihana nähdä. Juteltiin niitä näitä kahvikupposen ääressä. Hävetti oikein kun ei ole tullut nähtyä kavereita vähään aikaan. Uudenvuodenlupaus: muutan tapani, nään kavereita!

Aikasemmin olen kirjoittanut ystävästäni H, joka pilaa oman elämänsä (mun näkökulma, kärjistetty). Olen väsynyt vetämään häntä ylös ojasta ja ojentamaan. Edelliset treffit menivät pieleen TAAS! En muista milloin olisimme nähneet jossain muualla kuin poikaystävällä. Päätin että H on seuraava aloitteen tekijä. Tänään hän kysyin lähdenkö baariin ensi vkl. Saa nähdä, ensi viikolla mennään joukkueen kanssa laivalle :) Jes.

Nyt tuli maristu paljon taas, miks mä kirjotan vaan huonoista/harmittavista asioista? Paljon hyvääkin on tapahtunut kyllä, eikö ihminen osaa arvostaa niitä?!?!?!? En ainakaan minä näköjään, aina löytyy valittamisen aihetta vaikka kaikki on hyvin.

ps. Olin tänään reeneissä pitkästä pitkästä aikaan. Oli tosi kivaa :)
25th-Dec-2008 09:28 pm - Tökkiii
Nyt tökkii ja pahasti, mieli tekisi kirjoittaa ja asiaa olisi paljon, mutta ne eivät tule ulos!  Ahdistaa!
17th-Dec-2008 01:26 pm - Mitä onni on ja onko se ikuista?
Kuinka monta mokausta ihminen kestää? Kuinka monta lupauksen rikkomista? Milloin yksinkertaisesti ihminen saa tarpeeksi toisen ihmisen virheistä ja mokailuista? Aina sanotaan että virheitä sattuu ja tapahtuu, kukaan ei ole täydellinen, MUTTA MIKSI ME ODOTAMME SITÄ TOISILTAMME?
Mitä onni on? Onko onni sitä, että on rahaa, perhe, ystäviä, harrastus? Voiko ilman jotakin noista olla onnellinen? Onko ihminen onnellinen kun toinen mokaa, epäonnistuu täydellisesti?
Monia kysymyksiä, mihin ei ole vastauksia.... tai jokaisella on omansa.
13th-Dec-2008 03:25 am - Plääh, yövuoro
Miksi seurustelevat ihmiset  "menettävät" kaverinsa? Onko se toisen ihmisen seura ainut mitä tarvitsee rakastunut ihminen? Näköjään on.  Huomasin tänään sen itsekkin, että milloin viimeksi olen viettänyt aikaa jonkun ystäväni kanssa ilman että Ville on ollut mukana? Itse sitä ei ajattele muiden kannalta kun on rakastunut, ei nää muita kuin rakastettunsa, mutta silloin kun kaveri alkaa seurustelemaan ja "unohtaa" sinut, asia on täysin eri. Onko rakkaus oikeasti sellainen voima joka saa unohtamaan ne henkilöt, jotka ovat lohduttaneet surun hetkellä ja jakanut kanssasi ilot´. Miksi ei voi pitää molempia tasapuolisesti? 
Ennen kun tapasin Villen olin sitä mieltä että seuraavassa suhteessa en "unohda" kavereita ja järjestän heille aikaa samanlaiseen tapaan, niinkuin ennenkin. Toisin kävi. Kaikki vapaa-aika menee Villen kanssa, baariin jos lähden Ville tarttuu jossain kohtaan mukaan. Ehkä alamme kaikki olla siinä iässä missä haetaan jo sitä "oikeaa", itse en usko oikeaseen.
Yövuorot on turhauttavia, tulee avauduttua ja miettityä elämäänsä. Ajatukset jouksee liian vapaasti...

 
12th-Dec-2008 01:53 am - Yövuoro
Ensimmäin yövuoro nesteellä, mahdanko jaksaa valvoa tai itse asiassa työskennellä aamu seitsemään asti melkein iloisena ja pirteänä. Toivotaan. Alku sähellysten jälkeen sain tämänkin toimimaan, vieläkään kaikki ei kylläkään ole kohdalla, eikä varmaan koskaan tulekkaa olemaan.  Huomenna, Ville tulee lomille viikon metsäleirin jälkeen. Ikävä on ollut kova, poika lähti viime sunnuntaina takaisin armeijan vihreisiin. Kumma juttu kun siihen ikävään ei totu; kerta kerralta siitä tulee voimakkaampi, olen näköjään alkanut kiintyä häneen. Viimiset pari kertaa on jo itku meinannut tulla linssiin kun on pitäny erota. Harmi vain että olen perjantai yönkin töissä, mutta lauantaina <3 
Harmittaa todfella paljon ettei pääse reenaamaan kun sillon tällön kun on töitä, töitä, töitä ja koulua. Koulu nyt kylläkin on mennyt siinä vasemmalla jalalla sutaisten. Ensi keväänä vain pitäisi valmistua, ja yrittää jatko-opiskelemaan mutta MINNE? Mitä ensi keväänä kun todistus lyödään käteen; onneksi olkoon valmistuit laborantiksi, jes! Onko tässä kaikki mitä olen saanut irti viimisen kolmen vuoden aikana; töihin, opiskelemaan; ulkomaille vai mitä. Pää meinaa melkein hajota kun ei tiedä. Kolme vuotta on mennyt hujauksessa, vuosien varrella on kyllä mahtunut monenlaista....
Toinen päässä jatkuvasti pyörivä ajatus on että mitä Villelle ja minulle tapahtuu kun hän pääse armeijasta tammikuun 2. päivä, käykö samalla tavalla kun Anterolle ja minulle, ettei suhde kestä ns. "arkea" että voidaan nähdä joka pvä eikä loppujen lopuksi osata rajoittaa sitä ja lopulta kyllästytään toisiimme. Päättyykö kaikki sanoihin että sä et ole mulle se oikea, mä rakastan sua mut tästä ei tule mtn. Monta kysymystä pyörii päässä, kaikki sanoo että se on sen ajan murhe mutta ite ajatteln sitä jo nyt.
10th-Dec-2008 07:07 pm - Noh
Aika outoa kirjoittaa päiväkirjaa, mutta jotenkin on pakko päästä selvittämään ajatuksia. Ehkä niin niihin tulee jtn tolkkua, tietokoneella kirjoitaessa se on paljon helpompaa kuin käsin... En tiedä kuinka usein tulee loppujen lopuksi kirjoitettua tänne, mutta ainakin on joku paikka minne avautua kun maailma murjoo ja oon muutenkin ajatukset solmussa.
This page was loaded May 26th 2017, 10:28 pm GMT.